kirkasta taivasta
olla täällä
nostin tuolia lähemmäksi pöytää
teipillä suljin ison kirjekuoren
se on rakkauskirje catherinelle australiaan
aikoja kaikkineen
parta ajettu
olla olemassa
ilmaa ikkunasta
vielä tässä päivä lämpenee
en ota takkia mukaan kun lähden käymään äidin luona
kuuntelen koneen huminaa
ajassa kaikki
olla vaan
itäväylän liikenteen kohinaa
mitä on
metron ääni
mitä minun piti tehdä
jo pesin housuni
aikaa esillä
aikaa piilossa
aika hengittää
elämän tuoksua
elämän suuntaa
mitä sinä sanot
henkäys tässä
ilmettä ja mieltä
mitä kaikkea on
kaikki on
ihminen kirjoittaa pari sanaa
mukana sanat
sanattomat kasvot
henkäisin ja valitsin uudet sanat
lintu visertää pihapuun oksalla
roihuvuoren kirkonkellon ääni
tahoa kaikkineen
en jää tähän kirjoittelemaan
nousen tuoliltani
on elämässä muutakin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti